Anin päiväkirja

[Linnea]

Anin päiväkirja

Omistaja: Elma
I-paketti

[Elma]

Koko aamun oli taas satanut kaatamalla vettä, mutta jotenkin se ei minua haitannut. Ilma nimittäin viileni hieman sateen jälkeen ja onhan tallilla maneesi. Kävin tallissa siistimässä Anin karsinan ja hain sen sisälle. Onneksi Anille oli laitettu sadeloimi, niin ei tarvinnut hoitamista kuivaamisella aloittaa. Vein loimen kuivumaan ja hain samalla harjapakin ja herkkupallon. Harjasin Anin silkkisen ja lyhyen karvan ja selvitin jouhet. Muuten Ani käyttäytyi hyvin hoitaessa, mutta se ihmetteli kovasti, mikä ihme on se pallo siinä karsinan oven vieressä. En siis ollut antanut Anille vielä tätä herkkupalloa. Putsasin kaviot ja harjasin pään. Pistin pallon karsinaan ja Ani rupesi heti tutkimaan sitä. En pistänyt ovea varsinaisesti kiinni, vaan pistin riimunnarun poikittain siihen oven paikalle. Opetan Ania nimittäin pysymään karsinassa, vaikka se ei olisikaan vankilan tavoin lukittuna. Palasin satula ja suojat sylissäni. Pudotin suojat karsinan eteen ja menin satulan kanssa karsinaan. Pistin satulan selkään ja kiristin sitä parilla rei'ällä. Ani ei varmaan edes tajunnut, että satula oli kyydissä. Niin kiinnostunut se oli pallosta, josta välillä pulpahteli namuja. Sitten pistin eteen jännesuojat ja hain suitset. Otin pallon pois ja nostin Anin pään. Suitsiminen sujui ongelmitta ja annoin pallon takaisin. Hain itselleni kypärän ja esteraipan.

Maneesilla pistin oven puoleiselle lyhyelle sivulle 80cm okserin, oikealle pitkälle sivulle laitoin sarjan, jossa oli 80cm pysty, kolme laukka-askelta ja 100cm pysty. Vielä yhden 100cm esteen laitoin vasemmasta yläkulmasta oikean alakulman lävistäjälle. Lämmittelin käynnissä asetellen ja nopeuttaen käyntiä. Ravissa tein paljon ympyröitä kumpaankin suuntaan. Sitten otin molemmilla laukalla kierroksen laukkaa. Lämmittelyjen jälkeen lähdin hyppäämään 80cm estettä. Sarjan vieressä nostin vasemman laukan ja käänsin heti sarjan jälkeen vasemmalle ja pian olikin suora linja esteelle. Ani hyppäsi sen, kuin se olisi ollut 60cm este. En siis tarkoita että hyppy meni alisuoritetusti, vaan se meni sen yli niin ilmavasti ja keveästi. Vaan onhan se huippuhyppääjä. Hyppäsin 80cm estettä pari kertaa per suunta. Kerran oikessa laukassa se meni hieman liian lähelle estettä, mutta selvittiin siitä säikähdyksellä.

Nostin vasemman laukan hieman ennen 80cm estettä. Ohjasin lävistäjälle ja Ani hyppäsi liidokkaasti 100cm esteen ja vaihtoi pyynnöstä laukan oikeaan esteen päällä. Jatkettiin oikealla laukalla 80cm esteelle ja sekin meni huilaten yli. Tein harjoituksen onnistuneesti kumpaankin suuntaan. Pidin pienen tauon ja mietin pienimuotoista rataa. Jos menen ensin vasemmalla laukalla lävistäjälle, oikea laukka, 80cm este ja jatkuu oikealla laukalla sarjalle. Kokosin ohjat ja nostin vasemman laukan. Ensimmäinen hyppy ja laukanvaihto meni hienosti. Toinen este meni vielä paremmin ja sitten tulikin melko pitkä laukkapätkä. Kohta oltiinkin suoralla linjalla sarjan kanssa. Eka hyppy lentäen, yks, kaks, kol ja Ani hyppäsi liian aikaisin. Jäin hypyssä taakse ja rotkahdin alastulossa kaulalle. Ani lähti vetämään pitkin maneesia ja minä koitin kavuta takaisin satulaan. Vihdoin pääsin satulaan ja Ani viiletteli juuri pitkällä sivulla. Yhtäkkiä se hyppäsi kokonaan ilmaan ja heitti vielä takaosaa. Lensin kaulasta ohi maahan ja Ani jatkoi pukkilaukalla toiseen päähän maneesia. Siellä se pysähtyi tyytyväisenä, kun en itse osannut ratsastaa sitä sarjalle. Siitä se varmasti otti hepulit.

Nousin ylös maasta ja kävellessäni Anin luo laadin päässäni pienimuotoista suunnitelmaa sarjalle. Jos lyhennän ennen ensimmäistä estettä pari askelta ja jatkan lyhennetyllä laukalla esteen jälkeen askeleen, sitten otan kaksi normaalia askelta ja hypätään toinen. En jaksanut välittää hiekkaisista vaatteistani, vaan nousin takaisin ratsaille. Nyt ratsastan vain sarjan onnistuneesti. Sitten kun on saatu onnistunut pätkä, rupean lopettelemaan. Kokosin ohjat ja nostin oikean laukan. Valmistelin Anin huolellisemmin sarjalle ja lyhensin suunnitellusti kaksi viimeisintä askelta ennen ensimmäistä estettä. Se meni hyvin ja sen jälkeen hidastin yhden askeleen ja pyysin normaalia laukka-askelta. Se melkein onnistui. Ani otti kaksi pidennettyä askelta ja hyppäsi oikeassa kohdassa viimeisen esteen. Olin tyytyväinen tähän tulokseen ja rupesin laukkaamaan loppulaukkaa. Annoin hieman enemmän ohjaa ja Ani kiihdytteli innoissaan. Vaihdoin suunnan ja laukan. Ravasin siinä vielä loppuravit ja pysäytin. Tulin kyydistä pois ja annoin Anin kävellä itse loppukäynnit, kun minä siivosin esteet.

Tallissa otin suitset pois ja annoin Anille pallon. Pistin riimunnarun taas esteeksi ettei se pääse seikkailemaan tallissa, vaan eipä sitä paljoa näyttänyt tallissa seikkailut kiinnostaa. Huuhdoin kuolaimet ja vein suitset paikoilleen. Otin satulan ja suojat pois. Satulan vein telineeseen ja suojat sen jälkeen, kun olin harjannut niistä hiekat pois. Harjasin Anin ja loimitin sadeloimen varmuuden vuoksi. Vein Anin laitumelle ja palasin talliin siistimään jälkeni ja lähdin kotiin.

"Hupista, en ole tätä huomannut. Ihana tarina oli ja esteratsastustanne oli mukava seurata. Tippuminen oli varmaan vähän kurjaa, mutta hyvä että selvittiin ehjin nahoin ja jatkoit reippaasti. Ani kuulostaa ihanan taitavalta ratsulta.
Ansaitsit 8v€ tästä."
-Linnea

[Elma]

Heinäkuun minivaellus
Pihalla pitelin jonon toiseksi viimeisenä olevaa ratsuani, Ania ja napsautin kypäräni kiinni. Huokaisin syvään jännityksestä, kun en tällaisella reissulla Anilla ole koskaan käynyt. Asetin jalan jalustimeen ja heilautin itseni kyytiin. Kiristin vyötä ja tarkistin jalustimien pituuden sopiviksi. Toistelin itselleni:"hyvin se menee" ja sitten lähdettiinkin liikkeelle. Innan ja Priscan pieneen tuittuiluun Ani ei tuumannut mitään. Se vain tarkasteli sivusilmällä luonnon ääniä ja olentoja.

Saavuimme laukkapaikkaamme, pellolle. Ratsastajat valmistelivat hevosia laukkaan ja niin itsekkin asettuin Anin kanssa pellon reunalle ja kiristin yhdellä välillä ohjia. Rentoutin istuntani ja annoin laukkapohkeet. Pitkä pelto edessä, mikäs muukaan saa Anin innostumaan. Se puski takajaloillaan pienistä laukka-avuista suureen ja nopeaan laukkaan ja käytti paljon takaosansa voimia. Horjanhdin lennokkaasta lähdöstä hieman taakse, enkä ennättänyt heti mukaan laukkaan. Pääsin kuitenkin kevyeen laukkaistuntaan ja sain Anin nopeasti tuntumalle ja rauhoittamaan tahtiaan.

Palasimme jonoon ja lähdimme uittopaikkaa päin. Ani tuli herkäksi laukan jälkeen, mikä oli siltä ihan odotettavissa. Se välillä steppaili pieniä ravin askelia ja minä sain rauhoitella sitä käyntiin. Niin siinä yleensä käy, kun pääsee innostumaan. Veteen mentäessä Ani ensin hieman epäröi, mutta luotti sen verran että pärski menemään kun pyysin. Siinä sitten ravailtiin rantamatalikossa ja käytiin hieman syvemmälläkin. Ehkä Ani vielä joku päivä ui ihan kunnolla. Sitten palattiin talliin.

Ensimmäistä kertaa talli oli lähestulkoon täysi, samaan aikaan kun minä olin hoitamassa Ania. Yleensä olen saanut kaikessa rauhassa tehdä kaikki, kuten nytkin, mutta juttuseuraa riitti. Otin Anilta varusteet pois ja kuivasin ne. Otin sankoon viileää vettä ja sienen, palasin sitten Anin karsinalle. Täytin sienen ja kastelin heppaa sieltä mistä se ei ollut vielä märkä. Lopulta lähestulkoon koko hevonen oli märkä ja hinkkasin sitä pyyhkeeltä hieman kuivemmaksi. Ani ei ollut moksiskaan, se oikeastaan tykkäsi pienestä viilennyksestä. Vein tamman vielä tarhaan, ihan vain noin tunniksi, kun huolsin varusteita paremmin ja siivosin karsinan. Sitten hain sen talliin ja annoin iltaruuat. Oli kyllä mukava ja erilainen tallireissu, josta jäi vielä positiiviset ajatukset! Varmasti tullaan Anin kanssa osallistumaan vielä muihin tapahtumiin. (:

"Mukava, helppolukuinen tarina taas sinulta =D Aplodit ja papukaijamerkki tästä! Tulevaisuuden varalle tosiaan kuitenkin sanon että maksut laitetaan myös sinne toiseen topikkiin, kuten tässä tapauksessa Heinäkuun minivaellus -osioon, minne kirjoitin pohjatarinankin. Voit toki lisäillä päiväkirjaankin, mutta helpottaisi jos maksut löytyisivät myös sieltä."
-Linnea

[Elma]

Nyt rupean taas käymään useammin, kun ensi viikolla alkaa tämä normaali rytmi niin aikaa sitten löytyy (: kuitenkin, asiaan..

 Hain Anin tarhasta karsinaan. Putsailin siitä pois pölyt ja irtokarvat. Selvitin jouhet ja tyhjensin kaviot. Ani käyttäytyi kiltisti ja odottavaisesti. Se vain odotti jotain, mitä tapahtuisi hoitamisen jälkeen, en vai tajunnut mitä. Hain suitset ja suitsimisessa ei ollut ongelmaa. Ajattelin mennä ilman satulaa, niin kipaisin hakemaan oman kypärän ja talutin Anin ulos.
 Ilma oli sopiva. Ei ollut liian kuuma, mutta vettäkään ei satanut. Nousin penkiltä Anin selkään. Tyttö seisoi aivan kiltisti paikoillaan, taputin sitä ja annoin pohkeita. Ani siirtyi käyntiin ja minä rentouduin täyspitkillä ohjilla ja vapaalla tunteella. Itse suuntasin kenttää kohti ja pian huomasin, että Ani kiihdytti vauhtiaan maastoon päin. Taisi jäädä ikuinen rakkaus Anilla maastoa kohtaan. Sitä se siis odotti. Säpsähdin kun Ani siirtyi raviin. Rentoutin istuntani ja otin ohjat tuntumalle. "Neiti hei, me mennään kentälle tänään" sanoin ja ohjasin pohkeella poispäin maastosta.

 Pienen vaivan jälkeen, olimme kentällä ravailemassa pitkillä ohjilla pitkiä sivuja, lyhyet menimme käynnissä. Herkistin Ania ääniavuille. Lyhyen sivun loppuessa maiskuttelin niin kauan että tamma tajusi nostaa ravin, sitten kehuin sitä "hyvä" -sanalla ja taputuksella kaulaan. Itse keskityin istuntaani. Tarkastelin jalkoja ja varjosta näin selkäni suoruuden. Kädet sivuilla siinä ravattiin. Lyhyen sivun alkaessa sanoin vain "ptrrr" ja Ani siirtyi kuuliaasti käyntiin.
 Otin ohjat tuntumalle ja nostin ravin pohkeilla. Pohkeita Ani tottelee heti ja herkästi, joten niitä tuskin tarvitsee tänään ainakaan harjoitella. Teimme ravissa kiemuroita ja kaaria, suunnanvaihtoja ja raviväistöjä. Nämä sujui hyvin, kunhan itse muistin asettaa oman istuntani Anille hyväksi.

 Sen jälkeen rupesimme laukkailemaan. Laukkasimme ihan vain kenttää pitkillä ohjilla, minä taas keskittyen istuntaani kädet sivuilla. Se onnistui hyvin siinä mielessä, ettei Ani lähtenyt omille teille tai tehnyt äkkinäisiä siirtymisiä raviin. Itse sain ihan rauhassa keskittyä istuntaan, ihan kuin minua olisi juoksutettu. Kun olimme tehneet tätä kumpaankin suuntaan, ravailin hetken ja otin sitten ohjat tuntumalle. Rupesin laukkaamaan kahdeksikkoa koko kentällä. Nostin oikean laukan ja lähdin lävistäjälle. Vaihdoin laukan, mikä ei onnistunutkaan ensimmäisellä kerralla. Ani siirtyi raviin ja nosti siitä uudelleen laukan, mutta kuitenkin vaihtaen sitä. Yritimme uudelleen. Annoin selkeämmät laukka-avut ja sitä ennen puolipidätteen. Nyt onnistui. Anin kanssa mitään ei tehdäkkään puolihuolimattomasti, sillä silloin se ei tajua mitä siltä pyydetään. Laukkailin sen jälkeen vielä pari kahdeksikkoa ja menin loppuravit ja-käynnit.

 Otin suitset pois ja pesin kuolaimet. Jätin suitset roikkumaan karsinan oveen ja suin Anista kentän hiekat. Heitin Anille heinät karsinaan ja putsasin suitset sillä välin. Suitset pakkasin ja vein varustehuoneeseen. Sitten annoin Anille rehut ja siistin tallikäytävän ja lähdin kotiin.

"Hyvä että sait Anin menemään kentälle, vaikka sen olisi tehnyt mieli maastoilemaan. On hyvä välillä näyttää että kuka kuitenkin määrää tälläisten tilanteiden sattuessa vastaan.
Kirjoitit tarkasti tekemisistänne, enkä myöskään kirjoitusvirheitä huomannut, joten
Ansaitsit 9ve tästä hoitomerkinnästä =) "
-Dimma