Tallipäiväkirja 2013

[Dimma]

Tallin elämää 2013

Vain luvan saaneet saavat kirjoittaa tänne. Lupaa voi kysyä yksityisviestillä ylläpidolta. Vastaanottaja "admin".

[William]

Kesän aikana karvamoottorit olivat saaneet loikoilla laitumella kaiket päivät, mutta nyt. Nyt alkoi syksy ja hevoset pääsivät takaisin karsinoihinsa. Työtä riitti enemmän kuin tarpeeksi, vaikka muutama hoitajalikka -ja poika oli saapunut auttelemaan arjessa. Niin, se poika. En tiennyt vieläkään mitä ajattelisin hänestä. Tallin omistaja vietti hirveästi aikaa hänen kanssaan auttaen häntä ratsastuksessa. Vielä mitä. Varmasti "herra" osasi itsekin ratsastaa, mutta halusi vain olla Dimman seurassa. Ties iskenyt inhottavan siniset silmänsä häneen, kuten minäkin. Ei enteile hyvää jos hän ei osaa pitää näppejään kurissa hänestä.
Lakaisen lattiaa tuskastuttavan kovaa ja pian kuulen askeleet takanani.
"Hei hei hei. Iisi boi. William. Mikä sulla on?" Linnea saapuu ihmetellen luokseni ja katsoo hämmästellen nyrpeää naamaani.
"Naisasioita", paljastan suoraan, sillä jos kuka, niin minä tiesin että Neela saisi asian kuitenkin selville. Niin mikäs tässä kiertelemäänkään.
Tallin omistajatar naurahtaa antaen hymyn hiipiä hänen kasvoilleen.
"Mä oon vähän katellutkin Dimman ja Mikaelin puuhia. Et kai sä nyt mustasukkanen oo?" Nainen katsoo minua tiukasti kulmiensa alta.
Pysyn vaiti. En tiennyt mitä sanoa, vaikka tietysti olin mustasukkainen tai oikeastaan vain vihainen uudelle pojalle. Mitäs tunki toisen reviirille.
"Sun kannattais puhua sille. Ei se nyt muuten tiedä mitä mieltä oot koko asiasta. Sen kyllä tiedän että Dimma, enkä minäkään tykkää siitä jos näytät hapantanaamaa joka päivä." Linnea jatkaa arvaten ajatukseni. "Dimma nyt vain auttaa sitä miestä hevoshommissa. Sillä oli kait joku onnettomuus ja siks se vähän jännittää hevosten kanssa oloa. Ties vaikka saisit kaverin siitä tyypistä."
Ja pam! Linnea oli sanonut juurikin ne sanat, joita en ajattelisi koskaan sanovani, mutta toisaalta niissä oli perää. Kaverit ei toisten naisia varastanut, vaan he kunnioittivat sitä. Ehkä Mikael olisi oikeasti mukava, jos Dimmakin sattui hänestä pitämään.

Laitan harjan sivuun ja kävelen tallin omistajan ohitse ulos kenttää kohden. Ensimmäiseksi mun täytyisi näyttää tulokkaalle ettei hän ollut ainoa Dimman iskijä.
"Heissan", tervehdin Dimmaa, joka neuvoi paraaikaa Wistlan selässä istuvaa miestä.
Nainen nyökkää hymyillen, mutta keskittyy opettamiseen.
"Rentouta käsiäsi enemmän, muuten Whistel voi alkaa temppuilemaan. Nyt se menee hienosti..."
Kävelen neitokaisen luokse ja laitan kädet hänen ympärilleen.
"Tuutko myöhemmin mukaan kylälle. Siellä on jotkut tanssiaiset ja kaipailisin daamia mukaan."
Dimma hätkähtää hieman käsiäni, mutta hän katsoo minuun hymyillen kuiskatessani asiani hänen korvaansa. Juuri silloin myös Mikaelin katse viuhahtaa meihin ja pian hänen ratsunsa hyppää pystyyn kun poika vetäisi liian kovaa ohjista.
Dimma ryntää heti apuun rauhoittelemaan tammaa ja antamaan palautetta , mutta minä olin tyytyväinen. Asia oli mennyt niin kuin pitikin ja Dimmakin huutaa pian perääni että voi tulla mukaani. Ei voinut mennä paremmin osaltani.

Haen hevoset tarhasta ja heittelen iltasapuskat karsinoihin. Sitten pitikin jo lähteä kylille päin...

[Dimma]

Katsahdan kevyesti pihamaalle kaartavaan autoon ja sen perässä hytkyvään valkoiseen traileriin. Linnea oli maininnutkin jotain sen suuntaista että tänne tulisi uusi hevonen ja vieläpä kuulemma erikoinen. Lykkään harjanvarren Mikaelille, joka jää katsomaan perääni mietteliäästi. Kävelen auton vierelle odottamaan tulijaa ja palasin halusta nähdä uuden hevosen ja tietenkin sen omistajan.

Autosta nousee suunnilleen ikäiseni nuori nainen, joka omisti todella pitkät ja paksut hiukset. Teki mieli hieraista silmiäni ensin kun tunnistinkin tulijan.
"SLETTI!" huudahdan ja ryntään halaamaan ystävääni.
Olimme olleet hänen ja Linnean kanssa ystävykset jo todella pitkään, mutta ihmettelin silti että miten hän tänne eksyi. Kyllähän Linnea mainitsikin hänen nimensä, mutta en tajunnut että se olisi juuri se.
Scarlett ähisee jotain ja irrotan otteeni.
"Happea!" tyttö henkäisee irrotettuani, mutta perässä hän naurahtaa tyytyväisenä. "Mä jo luulin että joku pedofiili hyökkää mun kimppuun. Perhana Dim. Ei nuin saa säikytellä."
Hymyilen pyöritellen päätäni.
"Ei pelkoa. Semmosia täällä ei oo ollut, eikä tuu myöskään olemaan."

Juteltuamme hetken kuulumisistamme katsahdan uudestaan trailerin puoleen.
"Minkäs karvamopedin sä muuten tuot tänne?" kysäisen kävellen jo laskusillan luokse.
Brunette hymyilee ylpeän näköisenä ja tulee luokseni avaten sillan hitaasti auki asti. Sisältä paljastuu mustahopeahäntäinen hevosen persus ja katson uteliaana sen väritystä. Ei. Se ei ollut ihan tavallisen ruskea. En oikein ollut edes ihan varma minkä värinen se oli ennen kuin Scarlett taluttaa sen ulos kuljetuspoksistaan.
Hopeanmusta. Juuri sellainen. Tätä väriä näki harvoin varsinkaan puoliverisillä.

"Det heter Lite Einfaline", Sletti hymyilee puhuen ruotsia kauniisti ääntäen. Joskus mäkin toivoin että olisin osannut ruotsia niin hyvin kuin ystävättäreni, mutta en mä sitä jaksanut enää opetella. Suomella pärjäsi Suomessa ihan hyvin.
Einfaline katsahtaa minuun jännittyneesti ja katson itsekin hevosta tarkemmin. Se näytti oikeasti pelkäävän ja eikä sillä ollut lihaksiakaan kummoisesti. Jonkun verran, ei paljoa.

Pian ohitseni kävelee tallin suunnalta nutturapäinen nainen jokin kuva kädessään. Linnea pysähtyy hevosen eteen katsoen ensin kuvaa, sitten hevosta.
"Hui!" nainen nielaisee. "On kyllä eroa."
Vilkaisen itsekin kuvaa ja mikäpä siinä olikaan. Itse Sletin hevonen, mutta paljon nätimmässä muodossa. Karvapeite kiilsi ja sillä oli lihaksiakin todella kiitettävän verran.
Ensimmäinen kysymys oli :
"Mitä tapahtui?"

Scarletin ilme muuttui hieman jopa apeaksi.
"Tän hevosen osti kasvattajalta todella kokematon ratsastaja ja kaikki muut sanoivat että sillä kokemattomuudella se pilattiin. Ennen tää oli kuulemma todella taitava ja kiltti. Sitä se ei oo enää. Kieltää jokaisen esteen. Tai ainakin edellisessä kodissa. Mä en sillä ole vielä ratsastanut. Kertaakaan. Tää puree, potkii ja ryntää tosi helposti. Siksi kannattaa varmaan laittaa karsinaan joku kyltti ettei kukaan muu kuin minä käsittele tammaa. "
Hämmästyin suuresti Sletin kertomaa. Vai että niin oli tapahtunut. Noh, hevosen uusi omistaja jos kuka niin osasi käsitellä hevosia todella taitavasti. Jopa paremmin kuin minä tai Linnea, vaikka olimmekin koko ikämme olleet hevosten kanssa tekemisissä.

Scarlett vie hevosensa talliin Linnean perässä ja itse kävelen takaisin Mikaelin luokse, joka odotti uteliaana. Saisin siis kertoa hällekin uudesta asukkaasta...ja sen omistajasta.